LeoMirala

Itsepalvelu = itsetyydytys

  • Salmin Karkun kylässä 1920-luvulla Pelagia Kimajeff isänsä kaupassa
    Salmin Karkun kylässä 1920-luvulla Pelagia Kimajeff isänsä kaupassa

1950-luvulla olin setäni kaupassa apulaisena. Kun asiakas tuli, hän istahti tuolille, kertoili kuulumisia, kaivoi tupakkavehkeet esiin, rupesi kertoilemaan mitä tarvii. 

Minä mittasin paperipussiin sokeria, jauhoja, punnitsin makkaraa, toin varttikilon kahvipaketin ja kaikkea mitä hän pyysi. Tavarat asettelin käärepaperinipun  päälle, merkkasin hinnat paperiin. Lopuksi kasasin ostoksista paketin, naru ympärille. Vasta silloin asiakas nousi tuolista, maksoi ostoksensa tai sanoi että "paa tilille" (korttimaksu). Kuitti oli kirjoitettu käärepaperiin.  Ojensin paketin asiakkaalle.

Mielestäni tämä oli todellista asiakaspalvelua. Nykyinen "itsepalvelu" muistuttaa enempi  itsetyydytystä smiley

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Minä keräsin joskus 1950-luvulla kevättalvisin käpyjä. Joskus sitten jätin aamulla koulukirjat kotiin ja vein käpyrepun kauppiaalle punnittavaksi. Tikkarin saatoin joskus rahoilla ostaa ja vaikka palan hiivaa, jos äiti oli kaupasta sellaista tilannut.

Aikani säästettyäni sain käpyrahoilla ostetuksi kuulakärkikynän. Se oli aarre. Niitä ei korpikylän kakaroilla siihen aikaan juurikaan ollut. Hinta oli 150 markkaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Varhaislapsuueni olen asunut Helsingin lentokentän vieressä, noin sadan metrin päässä "Meteosta", joksi lennonjohdon rakennusta nimitettiin. Lennonjohdon toimihenkilöiden perheille oli rakennettu noin kahdenkymmenen perheen moderni rivitalo ja siitä alempana mäessä oli punainen puurakennus, joka oli kauppa nimeltään ELANTO.

Kaikki siellä asuvat kävivät ostamassa päivittäistarpeensa tuosta Elannosta. Sinne ei passannut mennä puoli neljän ja neljän välillä, koska silloin se oli täynnä "konnia". Lähellä oli nimittäin rattijuoppojen ja elatusmaksuista pinnanneiden miesten työkeskus ja sen asukit pääsivät aina puoli neljältä tekemään ostoksiaan. Asukkeja nimitettiin "konniksi" ja instituutiota "konnalaksi".

Elannossa myytin aluksi maitoa irtomaitona, joka mitattiin litran mitalla asiakkaiden itse mukanaan tuomiin tonkkiin. Jossain vaiheessa ilmestyivät valkoiset lasiset maitopullot ja siitä jonkin ajan kuluttua ruskeat lasiset maitopullot.

Kerran minut lähetettiin noin neljävuotiaana ostamaan sipulia, jonka äitini oli unohtanut ostaa. Kauppa oli silloin täynnä konnia ja peloissani jonotin tiskille heidän joukossaan. Sopersin sitten myyjälle: "Ykš tavallinen šipuli", jonka lauseen äitini oli antanut ohjeeksi ostosta varten. Ylpeänä kannoin sipulin kotiin ja sain siitä ylenpalttisesti kehuja, jotka muistan vieläkin. Kaupan myyjä kertoi seuraavana päivänä äitilleni miltä ostostapahtuma oli näyttänyt ja siksi siitä "ykš tavallinen šipuli" -lauseesta muodostui pitkäaikainen lentävä lause lapsuuden perheessäni aina murrosikääni asti.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Se oli sitten sillä sipuli. Edelliseen kommenttiini jatkoksi voin kertoa, että kauppa johon kävyt vein oli E-Lapinmaa. Vein ne sinne siksi, että siellä oli sellainen symppis täti joka hoiti kauppaa eikä katsonut pitkin nokkavartta vaikka niitä käpyjä ei niin monta kiloa kerralla ollutkaan.

Puolen kilometrin päässä oli kyllä yksityinen kauppias, mutta hän suhtautui hieman ynseästi lasten bisneksiin. Vanhempani olivat kylläkin tämän kaupan kundeja, niinkuin silloin sanottiin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mielenkiintoista! Isäni oli syntynyt juuri Salmissa, mutta ei viettänyt siellä lapsuuttaan tai yleensäkään myöhempiä vaiheitaan. Kaupassa hän kyllä tottui työskentelemään, kasvatusvanhempiensa apuna.

Äitini oli vannoutuneen osuustoimintamiehen tytär ja sen vuoksi osuuskaupan jäsen ja asiakas, mutta isäni pysyi visusti poissa SOK:n myymälöistä. Isä oli aikoinaan päätynyt osuuskaupan myymälänhoitajaksi, ja kun kauppaliike kuoli alta, joutui hän jonkinlaiseen taloudelliseen vastuuseen bisneksen kuihtumisesta. En tunne yksityiskohtia, koska isäni ei selvästikään halunnut siirtää katkeruuttaan pojalleen.

Muistan ajan 1960-luvulla, jolloin lapsena saatoin mennä kauppareissulle ostoslistan ja rahakukkaron kanssa, ojentaa ne myyjälle, ja lähteä hetken kuluttua kotimatkalle tavaroineni, täysin palveltuna. Muistan huolehtineeni lähinnä kananmunien puolesta, koska silloin ne pakattiin paperipussiin. Vahvat pahvikennot munapakkauksina ovat niitä "nykyajan kotkotuksia"; ilmausta voinee siipikarjatalouden tuotteista käyttää.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Osuustoimitaliikettä oli oikeistolaista SOK ja vasemmistolaista ainakin Elanto. Kesko oli yksityisten kauppiaitten perustama. He omistivat Keskon alussa. Sitten rengistä tuli isäntä.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Oikeisto-Vasemmisto rajat eivät ainakaan kotikylälläni olleet kauppojen suhteen lainkaan tiukat. Esimerkiksi maalaisliittolaiset isovanhempani ja monet muut saman leirin kannattajat olivat innokkaita E-liike Lapinmaan asiakkaita ja keräsivät kaikki ostomerkit talteen saaden niistä sitten aikanaan hyvityksen.

Osasyy saattoi olla yksityisen kaupanpitäjän persoonassakin, kauppa pysyi kuitenkin pystyssä vuosikymmenet.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Elanto olikin niihin aikoihin ainoa kauppa, joka antoi ostohyvityksiä. Miltei jokaisessa perheessä kerättiin "Elannon lappuja" ja ne laskettiin sitten vuoden lopussa kynällä ja paperilla summaltaan yhteen ja vietiin takaisin kauppaan.

Hyvitys oli 1% ostoista, joten ei se työväenkauppakaan runsaasti "osinkoa" jakanut "omistajajäsenilleen". Joillakin oli tapana keräillä Elannon lappuja myös kaupan lattialta ja mistä tahansa niitä sattui löytämään, koska kaikki ne voi sitten liittää omaan tilitykseensä.

Elanto tosin oli varsinaisesti vain Helsingin seudun ja Etelä-Suomen lähikauppaketju. Käsittääkseni Pohjois-Suomessa ne olivat hiukan muulla nimellä, kuten omasta kommentistasikin käy ilmi.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa